Kirpputorilöydöt osa 5890

0,20e. lievästi kärsinyt mutta en lähtenyt syrjimään.

1,50e. lituskainen ja mahtavan kokonen! upee vaikka kannettavalle.

olen iloinen ja syön salmiakkia.
tänään saapui postissa myös mun netissä diilaamani cd-levy, jota olen etsinyt ja himoinnut monen monta vuotta! kokoelma on nyt täydellinen, eikä tätäkään oltu hinnalla pilattu.
hihi. moi.

HHA

tästähän vasta riemu repeää!
jotenkin kummasti tänään ei oo ollu energiaa (oloa) tehdä oikein mitään, joten päätin vihdoin viimein katsoa tuon kohutun Kohta 18. odotukset ei ollu kovinkaan korkeat, mutta tää alitti nekin, todella. jos siitä jotain hyvää haluan tähän väliin ilmaista, oli pätkät joissa helsinki näkyi jotenkin erityisen kauniina..
ääneni ei nyt sitten kaiken kukkuraksi osunutkaan tuohon hymyilleeseen kohteliaaseen nuoreen mieheen vain erääseen toiseen, joka aikoo mahdollisesti parantaa pyöräilijöiden elämää lisäämällä pyöräteitä.
hei, pyörä on mulle edelleen tärkee, tää meni nyt oikeeseen osotteeseen.

Moikkeli

naamani ennen lumisadetta. tästä on vain pari viikkoa! pari viikkoa! nyt on lokakuu! LOKAKUU!
tästähän onkin jo tuolla jossain päin sosiaalista mediaa jonkinlaista kohua joten en siitä sen enempää rupee riehuu. mä pidän syksystä, ja niistä lehditä. pidän lumestakin tosin. mut onko kukaan tullu aatelleeks et ne on hiton vaarallisia yhdessä?
musta tuntuu että eräs kirjakerho on hidastanut vauhtiaan, muttei suinkaan kuihtunut! sano minun sanoneen. tänään bussissa JUST LUIN. oon alkanu tykkää siitä. ja kirjottamisesta. ja se on uutta.
mitä minulle kuuluu? oi, kovin olen kiinnostava ihminen kuulkaas, tätä kannattaa lukea.
inssi, insinööriajo, ei ensimmäisellä kerralla sujunut. se tyssäsi taskuparkkiin jota paniikissa yritin hutaista ohimennen. toisen kerran, sataa tämä kuuluisa ensilumi maahan, joka teki erityisen haastavaksi nähdä kaikenmoiset valkoiset ohjemerkit asfaltissa. voi morje. ei kopsahtanut kortti tämän lompakkoon..
kolmatta kertaa odotellessa... ( ja hei, en mä niin kökkö ajamaan oo ollenkaan)
muuten olen oikein iloinen!
lähden varmaan tsekkaa turun silakkamarkkinat.
ja psst! mulla ei oo ollu oikeesti hajuakaan ketä tässä pahassa maailmassa (turussa) vois käydä äänestämässä, mutta tänään mun kauhean päivän muutti yht äkkiä iloiseksi eräs nuori mies (jonka puolue täsmäs mun kannatukseen) hymyilemällä ja antamalla hänestä kertovan vaalilehden. tää ilostutti mua? aattelin et oli nyt sen verran harvinaislaatuinen tapaus, et hän ansaitsee mun äänen. kyllä.
ja näin paransimme maailmaa tänään.
kuullaan!

Are you kidding me?

Ostos oli sinänsä ihan halpa ja tähän asti olinkin aika tyytyväinen löytöön, hah. Nyt vaan mietin oisko se sittenkin ollu vielä_halvempi jos oisin hienovaraisesti irrottanut ton päälimmäisen tarrasen? OLISIKO?
This is just cruel..
Sofia_the_mallikansalainen.

Tänään

ajattelin vihdoin tehdä jotain, mitä olen suurin piirtein koko viikon suunnitellu tekeväni. Ja koska paineet vain kasvoivat päivä päivältä enemmän ja enemmän, en voinut oikeastaan muuta kuin epäonnistua. Vai kuinka?

tästä kaikki alkoi:

jauhoista ja sokerista (mitäs pidätte purnukoista!..)
tähän asti helppoa lallalei

joukkoon kaardemummaa..

TADAA. Tais leivinjauhetta vähän lipsahtaa.. koska ne tursus uunissa kun mitkäkin ilmapallot. Ja sit ku ne otti pois niin ne lässähti tollasiksi. Nautin muutaman yksilön flora vanillan kanssa, oli oikein maukasta! Ja koska tiedän, että haluutte tehdä yhtä mahtavia PANNAREITA (niitä näiden pitäisi olla..) niin otin tosi epäselvät kuvat ohjeesta :)

 Tein tämän ohjeen kaksinkertaisena ja siitä tuli yhteensä neljä pikkupellillistä pikkuisia ensin paisuneita ja sitten lässähtäneitä mustikkapannareita.. neljä pellillistä, joista viimeinen paloi aivan_totaalisesti. Miksikö? Koska menin ulos katsomaan kun meidän naapurin misuliini yritti napata somaa linnunpoikasta..

kun palasin, sisällä tuoksui valloittavalta!
Miettikää ny kahteen kertaan ennen ku jätätte uuniin tollasia aarteita ja lähdette vetelee jonneki muualle..
Ja olkaa hyvät ihmiset myös tarkkana sen leivinjauheen kanssa. Pikkunen liraus liikaa niin.... PAM.

Kivoja leipomishetkiä!

HElöyu !

Oon jo jonkin aikaa miettiny millainen bloggaaja mä olisin.. Olisko mulla oikeesti jotain "fiksua " (kertomisen arvoista) asiaa niin paljon, että joku jaksais edes lukea! Jos tää pääsee siivilleen niin believe me, tulee olemaan kyllä kaikkea muuta kuin FIKSUA juttua. Mutta kun, mutta kun... oon niin kauheen kiinnostunu tämmösestä.. Mitään ei saa, ellei yritä eikä mitään tiedä, ellei ota selvää.
Päätän kokeilla NYT.

JEES. Kävin moikkaamassa kengurua Tampereella ja tämä päätti viedä mut kävelylle metsään. Siellä oli jotenkin aivan tosi ihanaa. Kesän tuoksu ja sopivan tuntuinen lämpötila, valoisaa ja hieman kosteaa. Metsät on niin kauniita.. Ihanin metsä on silti meidän mökillä. Se vain on aivan todella uskomaton.
JOO. Me päädyttiin tollaselle mäkihyppytornille. Ja kiivettiin sinne ylös!!! Se oli kor-kee ja heilui uhkaavasti.. (ainakin vähän) ja kauheen ruosteinen ja muutenkin pelottava. HUih. Mutta kaiken arvoista se oli, sieltä näkyi ihanasti Tampereen maisemat. Enkä voi vieläkään uskoa miten hyviä kuvia mun KÄNNYKÄLLÄ saa. Sofia_the_teknologiaihminen.
Kattellaan!