tästähän vasta riemu repeää!
jotenkin kummasti tänään ei oo ollu energiaa (oloa) tehdä oikein mitään, joten päätin vihdoin viimein katsoa tuon kohutun Kohta 18. odotukset ei ollu kovinkaan korkeat, mutta tää alitti nekin, todella. jos siitä jotain hyvää haluan tähän väliin ilmaista, oli pätkät joissa helsinki näkyi jotenkin erityisen kauniina..
ääneni ei nyt sitten kaiken kukkuraksi osunutkaan tuohon hymyilleeseen kohteliaaseen nuoreen mieheen vain erääseen toiseen, joka aikoo mahdollisesti parantaa pyöräilijöiden elämää lisäämällä pyöräteitä.
hei, pyörä on mulle edelleen tärkee, tää meni nyt oikeeseen osotteeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti