Muiui

Kuuntelen Anssi Kelaa ja mietin miten ihana kesä oli. Työssäoppimassa oon oppinut että "hutiloiden tehty on ku ampuis itteään omaan jalkaansa." Näin itse keittiömestari minulle totesi. Tää pätee hei aika moneen juttuun, fiksu mies! Oon aika onnekas (loppujen lopuks kuitenkin), et saan pörrätä noiden ammattilaisten keittiössä.

täs mää oon reissulla helsingissä yhden murun tykönä

 sit me tän samaisen murun kanssa vedettiin ruokaöverit (tai minä ainakin). löydettiin helsingistä muikkuja ja mä hullaannuin ja halusin niitä ja pyysin extra-valkosipulikastiketta JA MÄ MYÖS SAIN SITÄ EXTRANA IHAN HIRVEESTI. en jaksanu syödä sitä kaikkea kastiketta. minä. en. jaksanut. syödä. valkosipulikastiketta. ei hitto. ja tää mariannesuklaakakku oli jotain huimaa.. tee oli.. en muista mitä makua!

 sit kävin keinumassa tossa ihan mun hoodeilla

 ja tää näkymä aukee mun yksiön ikkunasta. ihana syksy..

Oon alkanu myös lukemaan sellaista kirjaa kun Rikoksia, jonka on kirjoittanut Ferdinand von Schirach. Aivan uskomaton.. Tosi raju ja häikäilemätön. Tää on tehny mulle hyvää just nyt. Tässä maailmassa on niin paljon niin kamalia asioita, ettei sitä oikein voi edes kuvitellakaan.
Täytyy osata olla onnellinen.
Ihan vaan sen takia, että voi.